Helmikuu 2020

Yhdessä elämisen taito



Vuoden 2020 alussa ollessamme voimme pohtia
tulevaisuutta. Sanotaan, että tulevaisuus
tuo monia uhkia eteemme. Siitä ei ole
epäilystäkään. Miten sitten ihminen voi
selviytyä tässä vaarojen maailmassa? Aluksi haluan tehdä huomion
nykyhetkeen. Seminaareissa ja
keskusteluissa tuodaan usein esille ihmisen yksilöllinen tie ja
itsemääräämisoikeus. Se on oikein tänä
päivänä. Jokainen meistä ansaitsee tulla yksilöllisesti huomioiduksi ja
arvostetuksi. Meidän toiveemme ja
tarpeemme ovat tärkeitä ja niitä pitää kuunnella.



Koulumaailmassa ja maailmassa yleensä on ymmärrettävä myös
yhteisyys. On opittava yhdessä elämisen
taitoja. Kukaan meistä ei ole selvinnyt
näin pitkälle yksin. Yksin emme selviä tästä
eteenpäinkään. Tasapaino yksilöllisen ja yhteisöllisen välillä on ratkaisun
avain onnelliseen ja täysipainoiseen elämään. On siis opittava myös yhdessä
elämisen taitoja.


Joulukuu 2019

PAIMENET KEDOLLA


Lukuisissa steinerkouluissa ja hoitopedagogisissa sekä sosiaalipedagogisissa
yhteisöissä esitetään Oberuferilaisia joulunäytelmiä. Tämä vapaaehtoisin voimin
esitettävät näytelmät, etenkin Kristuksen syntymä- ja paimennäytelmä, kertovat
joulun tarinaa. Ne ”löysi” ja esitteli, noin 1857, Karl Julius Schröer, itävältalainen kielen ja kirjallisuuden tutkija.

Näytelmät ovat perinne steinerkouluissa ja hoitopedagogisissa kouluissa. Paratiisinäytelmä sekä kolmen kuninkaan näytelmä ovat osa tätä näytelmätrilogiaa. Kuitenkin paimennäytelmä on noussut suosituimmaksi näistä.

Paimennäytelmä perustuu Luukkaan evankeliumin joulukertomukseen. Itse kertomusta toistetaan näytelmän sisällä useasti ja niinpä katsojalle ei voine jäädä epäilystä siitä mitä on tapahtunut.
Näytelmä antaa Joosefin, Marian, paimenten, isäntien ja enkelien luoda
katsojan eteen elävä joulutapahtuma. Keskiaikaisen näytelmän ydinsanoma värittyy paikallisilla mausteilla pysyen kuitenkin alkuperäisenä joulutarinana.

Niin tänäkin vuonna voimme nähdä tämän perinteen täyttyvän
ja voimme toivottaa: Hyvää Joulua!

Marraskuu 2019

Digihammasta pakottaa….



Tutkimukset ja ennen kaikkea kokemukset
kertovat tänä digitaalisen ilosanoman aikana huolestuttavasta seikasta. Nimittäin kännyköiden ja läppäreiden ja tablettien ylivallasta. ”Oikeasti” aikuinen ihminen
ymmärtää tietotekniikan hyödyn työkäytössä ja viihdyttävyyden vapaa-ajalla.

Lapsi on kuitenkin omassa kehityksessään vielä matkalla aikuisuuteen. Sen vuoksi jokaisen vanhemman tulisi ymmärtää ei rajoittaa vaan tarjota muita vaihtoehtoja lapsilleen. Lääkäri Jenny Josephson, Iso-Britanniasta, vieraili lahdessa ja piti avoimen esitelmän elämänprosesseista.

Erityisen huolestuttavana hän piti unirytmin häiriöitä. Hän totesi yksiselitteisesti,
että unirytmi on saatava säännölliseksi ja lapsen ilta on rauhoitettava ennen
nukkumaan menoa. Tietyt aina toistuvat rutiinit luovat turvallisen olon lapselle ja rauhoittuminen antaa unelle tilaa. Digilaitteet aktivoivat aivoja ja sen vuoksi niiden käyttö on lopetettava
hyvissä ajoin ennen nukkumista.



Joten vaikka digihammasta pakottaa illalla,
niin vanha kunnon iltasatu kuljettaa lasta jo unen sillalla…krooh.